2 vuotiaana tein yhden ensimmäisistä onnistuneista 'töistäni'. Se oli väriliiduilla huolellisesti toteutettu, joskin expressionistinen lehmä. Ja olen vieläkin ylpeä siitä kuinka kehittynyt kaksivuotiaaksi suttaajaksi olin. Tästä eteenpäin seurasi aina ala-asteen kolmannelle luokalle eläinkausi jolloin keskityin erilaisten kiinnostavien luonnonkappaleiden kuvaamiseen. Koska kuitenkin mielikuvitusleikit olivat minulle tärkeitä, halusin myös osata piirtää jotain niin kiehtovaa ja vaikeaa kuin ihmisiä :).

Tyylini oli aluksi hyvin disneymäinen, aina siihen asti kunnes kohtasin yhden elämäni ensimmäisen suurimmista vaikuttajista. Tetsuya Nomuran, ja Final fantasy 8 hahmodesignit.

Jotenkin hänen tapansa piirtää nuo sumuiset makuukamarisilmät ja ylipäätään kasvot oli vaikuttava. Olenkin surrut sitä miten Nomuran tyyli on alkanut animeistua vuosien varrella, Kingdom heartsin vaikutuksesta. Tyyli jossa hän EI liioittele raajojen poikamaista laihuutta ja piirrä jättikäsiä ja kenkiä, on mielestäni paljon parempi. Ja seksikkäämpi. Katsokaas ny miten Skuggekin pilattiin..

Jep jep.

Myöskään Final fantasy 7:n animemainen tyyli ei miellytä silmääni, joskin on se monia äärityylejä ehdottomasti parempi. Ylipäätään rakastan sellaista semi-realistista otetta. Piirretään kunnon nenä (jopa naisille!), kunnon huulet ja silmät. Hiukset saavat olla runsaat ja yksityiskohtaiset. Kehon mittasuhteet mieluiten realistiset, eräänlainen muodokkuus (lihakset, peppu, rinnat, reidet) tuovat anatomisuutta ja miellyttävät silmää. Siksipä pitää ottaa huomioon vielä aikaisempi vaikuttaja...


Bloody roarin hahmosuunnittelija. Opeinkin jo nuorena matkimaan lihasten anatomiaa ja voin kertoa ettei se ollut helppoa, kaikessa kiehtovuudessaan. Lihaksista tuli aluksi vain möykkyjä toisen perään mutta tänäkin päivänä olen tyytyväinen että opettelin piirtämään ihmisanatomiaa niin nuorena, ja vaikeammasta päästä.

Nämä vaikutteet kulkevat matkassa edelleenkin.